tiistai 15. toukokuuta 2018

Kirjailijan työkaluja

pencils and scissors

Kirjailijan työkaluja Maksim Gorki -museossa. 
Nämä sakset tulivat mieleeni, kun kirjoitin ensimmäisestä kylmästä sodasta. Niistä tuli murhan työkalu. Vai tuliko?
"- Tässä kaupungissa ei murhata, ei ole murhattu kahteenkymmeneen vuoteen, sanoo rikoskomisario Onni Pajala, kun hänelle ilmoitetaan, että tyttökoulun naisrehtori on löydetty varhain sunnuntaiaamuna kuolleena pitkät veriset sakset pystyssä rinnassa." (Anna Amnell: Vakoilijoita pikkukaupungissa, 2018,
 204 Sivua, ISBN 978- 952-80-5188-6)

Hear Nothing See Nothing Say Nothing

Emme näe mitään, emme kuule mitään, emme puhu mitään

Kirjailijan työvälineitä nämäkin. Japanilainen pienoispatsas työpöydällä. Gorki oleskeli jonkin aikaa Japanissa.

" - Turha on meitä opettajia kuulustella, Sutinen jatkoi. - Olemme niin kuin kolme viisasta japanilaista apinaa. Emme näe mitään, emme kuule mitään, emme puhu mitään." (Vakoilijoita pikkukaupungissa 2018, sivu 69) 

Lue lisää kirjan blogista Vakoilijoita pikkukaupungissa
https://paluu-1950-lukuun.blogspot.fi/…/makrokuvat-tyokalu.
Lisätietoja ja myynti
E-kirjan ISBN-tunnus on 9789528012214

maanantai 23. huhtikuuta 2018

Kirjan ja ruusun päivä



Hyvää Kirjan ja ruusun päivää lukijat ja kirjailijat ja kaikki te, jotka toimitte kirjallisuuden hyväksi!
E-kirjan ISBN-tunnus on 9789528012214


perjantai 6. huhtikuuta 2018

Anna Amnell: Vakoilijoita pikkukaupungissa 2018

11685764_Kansivedos-2


ISBN: 978-952-805-188-6

On tilattavissa kustantajalta 26.4. lähtien


E-kirjan ISBN-tunnus on 9789528012214 ja sen myyntihinta on 4.99 EUR. 


- Tässä kaupungissa ei murhata, ei ole murhattu kahteenkymmeneen vuoteen, sanoo rikoskomisario Onni Pajala, kun hänelle ilmoitetaan, että tyttökoulun naisrehtori on löydetty varhain sunnuntaiaamuna kuolleena pitkät veriset sakset pystyssä rinnassa.

Pienen puutalokaupungin poliisilaitos tuhoutui talvisodan suurpommituksessa, ja rikoskomisarion työpaikkana on kauppahallin yläkerran entinen kahvila. Ainoa autokin on korjattavana. Pajalan paineita lisää se, että seuraavana päivänä saapuu  Helsingistä uusi poliisipäällikkö.

Kaikille on pian ilmiselvää, että vt. poliisipäälliköksi lähetetty nuori lainopinkandidaatti Mihail (Misha) Pasternak on rakastunut kauniiseen Maila Winteriin, jota epäillään rikkaan sukulaisensa murhasta.

Tarina vie myös Stalinin viimeisten vuosien Moskovaan ja Leningradiin, jota jotkut kutsuivat edelleen itsepintaisesti Pietariksi.


P1180457

Kirjalla on oma blogi, josta voit lukea taustatietoja ja 1950-luvusta yleensä:
Vakoilijoita pikkukaupungissa
paluu-1950-lukuun.blogspot.fi

maanantai 2. huhtikuuta 2018

torstai 29. maaliskuuta 2018

Anna Amnell: Pääsiäiskoristeiden symboliikkaa



Anna Amnell: Pääsiäiskoristeiden symboliikkaa:  Kuvat: Anna Amnell. Taas otetaan esille pääsiäiskoristeet - kukko, kana ja tiput, kerätään pajunoksia, värjätään pääsiäismunia sekä ost...

maanantai 12. maaliskuuta 2018

Kirjasampo kertoo kirjailijoista. Anna Amnellin lehtijutttuja

Anna Amnell selfie

Anna Amnell,  Selfie 2014

Kirjasampo siirsi aikoinaan Sanojen ajan tiedot. Niissä on kohdallani myös joukko Kanadasta Suomeen kirjoittamiani lehtijuttuja lähinnä 1980-luvulta. 

Kirjoitin alussa milloin mihinkin lehteen, mutta päädyin kirjoittamaan eniten Kotimaa-lehteen, jossa oli silloin päätoimittajana Tapani Ruokanen. Sain kirjoittaa paljon vapaammin ja monipuolisemmin kuin naistenlehtiin, jotka alkoivat vaatia yhä viihteellisempiä kirjoituksia. 

Kirjoitin samaan aikaan myös muihin lehtiin, muiden muassa Olli Valtosen ajan Askel-lehteen. Kirjoitin joka viikkoa siirtolaislehteen, jolla oli historiallinen nimi Vapaa Sana. Se oli ollut aikaisemmin poliittinen lehti, mutta oli muuttunut puolueettomaksi (nykyinen Kanadan Sanomat). 

Kun siirryin Suomeen ja englannin opettajaksi, ryhdyin kirjoittamaan historiallisia nuortenkirjoja. Aurora-trilogiasta on mainittu vain yhteisnide. Huomasin, että oli yhä vaikeampaa olla samalla aikaa englannin opettaja, vapaa toimittaja ja kirjailija.

Ks. myös tämän blogin kirjoitukset.
Anna Amnelllin lehtijuttuja, jossa olen ryhmitellyt aiheittain ja lisännyt myös muita kirjoituksiani, mm muisteluja taloyhtiön historiikkin ym.

perjantai 16. helmikuuta 2018

2018 Vakoilijoita pikkukaupungissa

P1180303

Siirry suoraan blogiin Vakoilijoita pikkukaupungissa . Sen osoite kertoo paljon: paluu-1950-lukuun. Kerron siinä 1950-luvusta, linkitän muissa blogeissa oleviin tästä aikakaudesta kertoviin kirjoituksiin. Kirja on täysin fiktiivinen niin kuin useimmat romaanit. Alla uusi kansikuva. (6.4.2018 laitettu)P1180457

lauantai 13. tammikuuta 2018

Kommentti vuodelta 2005: Bloggaamiseni alkoi


Asuin siihen aikaan, tarkemmin 20 vuotta Kaartinkaupungissa Johanneksenpuiston laidalla ja otin hyvin paljon valokuvia.  Niitä on nähtävissä Flickr-palvelussa.

Bloggauspalvelun valinta
http://mattilintulahti.net/mediablogi/2005/05/16/blogiopas-3-bloggauspalvelun-valinta/
 Anna Amnell kesäkuu 19, 2005 13:43
Tämä blogi vuodesta 2005
Kommenttini:
Blogger viehätti minua kansainvälisyytensä tähden. Olen täydellinen aloittelija bloggaamisessa.
Nämä kaksi ensimmäistä viikkoa ovat olleet todella vaikeita, sillä ihan periaatteen vuoksi olen yrittänyt tulla toimeen yksin blogini kanssa.
Englannin taito ja suomalainen sisu ovat auttaneet. Blogger sopii aloittelijallekin, jos on kärsivällisyyttä ja aikaa opetella. Ohjeet ovat sekavia.
Kuten olen sanonut jo blogissanikin: vaikeus on harrastuksessa lisäarvo.

lauantai 28. lokakuuta 2017

Helsingin kirjamessut Takauma su 29.10.2017

Helsingin kirjamessut Lähteenmäki ja Amnell


"Takauma-lava on hyvä muistutus siitä, että hyvä kirja elää paljon kauemmin kuin syksystä jouluun."
Suomen Kirjailijaliitto tuottaa kaksi päivää lavaohjelmaa Helsingin Kirjamessuille. Takauma-lavan ohjelmassa lauantaina ja sunnuntaina 28.-29.10. esiintyy yhteensä yli 60 kirjailijaa.
Sunnuntaina 29.10.2017. klo 11.30–12.00 Takauma-lava 1500-luvun nuoret.
"Anna Amnell kirjoittaa 1500-luvulle sijoittuvia nuortenromaaneja. Mikä keskiajassa kiehtoo? Haastattelijana Laura Lähteenmäki.
Suomen kirjailijaliiton Takauma-lava on hyvä muistutus siitä, että hyvä kirja elää paljon kauemmin kuin syksystä jouluun." Valokuva on otettu Turun Kirjamesssuilla vuonna 2004. Turun Tietokuva.

Lucia Olavintytär - kirjat

Anna Amnell: Kyynärän mittainen tyttö 2004 Lasten Keskus, Pako Tallinnaan 2006 Lasten Keskus, Lucia ja Luka. Kyynärän mittainen tyttö ja poika 2013 Books on Demand.
Lue lisää Lucia Olavintytär-blogista. amnellinlucia.blogspot.fi
ja kotisivublogeistani
Suomen Nuorisokirjailijat Anna Amnell
http://amnellanna.blogspot.fi/2014/01/anna-amnell-firenzesta-turkuun.html
Kirja-arvosteluja 

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Anna Amnell: Suomalainen lapsuus. Runeberg: Lähteellä

Tämän blogin suosituin kirjoitus:

Anna Amnell: Suomalainen lapsuus. Runeberg: Lähteellä: Valokuva: Samppa Lehtolan valokuvaamo, Iisalmi Runebergin "Sua lähde kaunis katselen" koulussa kuorossa laulettuna on eräs ka...

lauantai 15. lokakuuta 2016

Viittauksia tutkimuksissa

”Kirjailijat ovat lukeneet ja lukevat nykypäivänäkin tekstejään ystävien ja perheen lisäksi luentaa kuuntelemaan saapuneelle yleisölle. Sukulaiset kuuntelivat Mark Twainia lukemassa päivän tekstiään, ja Jane Austin luki kirjoituksiaan perheelleen. Charles Dickens sai paljon huomiota kiertueillaan Amerikassa, joilla hän luki tekstejään ääneen mainosten avulla paikalle huokutellulle yleisölle. Esimerkiksi yksi kiertuetta markkinoivista mainoksista kertoo Charles Dickensin lukevan ääneen kertomuksiaan Doctor Marigold ja Trial from Pickwick helmikuun 4. päivänä vuonna 1869. (Amnell 2014.)”

Piipponen, Heidi: Äänikirja kehittyvänä mediumina. Katsaus äänikirjan historiaan, käyttäjäkokemuksiin ja tulevaisuudennäkymiin. Pro gradu Jyväskylän yliopisto Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos Kirjallisuus Huhtiku 2014



AMNELL, ANNA (2014) ”Ääneen lukeminen”. Anna Amnellin blogi Lukijana ja kirjailijana. 27.1.2014. Viitattu 12.4.2014. http://annaamnell.weebly.com/1/post/2014/01/neenlukeminen.html

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Jouko Grönholmin kirja-arvostelu Turun Sanomissa




Tämä Turun Sanomien pääkirjoitussivun alakerta-artikkelissa eli aliossa ollut arvio kirjastani ilahdutti.:

Grönholm, Jouko: Lucia Olavintytär elää Juhana-herttuan ajan Turussa. Turun Sanomat/alio 24.3.2016.

"Milloin Juhana-herttua ja hänen aikakautensa Turku nousivat kotimaisen kaunokirjallisuuden aihepiireihin?
Kirjallisuuden professori ja Aleksis Kiven keskeisiin tukijoihin kuulunut Fredrik Cygnaeus kirjoitti 1850-luvulla Juhana-herttuasta näytelmän Hertig Johans ungdomsdrömmar, joka nimessään viittaa herttuan nuoruudenunelmiin---

Mutta aivan viime vuosien uutuuksiin kuuluu teos, joka ei ole saanut lainkaan niin laajaa huomiota kuin se ehdottomasti ansaitsisi. Kirja on Anna Amnellin persoonallinen ja kaikin tavoin yllättävä Lucia ja Luka (Books by Demand 2013). Sopii toivoa, että Turku-aiheisesta kirjallisuudesta kiinnostuneet vähitellen löytävät Amnellin seitsemännen romaanin.
Suomen kirjailijaliiton ja Nuorisokirjailijoiden jäsenellä Anna Amnellilla on Suomen ja Kanadan kaksoiskansalaisuus, koska hän asui ja työskenteli aikoinaan kymmenisen vuotta Kanadassa.
Lucia ja Luka päättää trilogian, jonka aikaisemmat osat ovat Kyynärän mittainen tyttö (2004) ja Pako Tallinnaan (2006). Keskushenkilö on renessanssiaikaa elävä lyhytkasvuinen Lucia. Hienon ja mukaansatempaavan sarjan kolmas osa perustuu kirjailijan tarkkoihin tutkimuksiin 1500-luvun elämästä ja turkulaisesta kaupunkikulttuurista.Lucia ja Luka -teoksessa eletään vuotta 1562. Kyynärän mittainen Lucia Olavintytär ja hänen veljensä Hannu muuttavat Turkuun. Heidän isänsä haluaa, että Lucia pääsee Juhana-herttuan hoviin luutunsoittajaksi ja Hannu hovipojaksi.
--
Mikael Agricolan saksalaisen opiskelukaupungin Wittenbergin kautta Amnellin romaanilla on vielä yksi kytkös turkulaisille tuttuun hengenhistoriaan. Lucia ja Hannu joutuvat pakenemaan juuri Wittenbergiin, missä asuu heidän veljensä Erasmus.
On mielenkiintoista, että Amnell on eräissä kirjoituksissaan esittänyt syvän kiitollisuutensa Liisa Seppäsen arkeologiselle väitöskirjalle Rakentaminen ja kaupunkikuvan muutokset keskiajan Turussa. --
Sekä Amnellin romaanin kaupunkimaailma että Seppäsen väitöstutkimuksen aineisto osoittavat, että mielikuvat vaatimattomien savupirttien reunustamista kuraisista kaduista saavat rinnalleen aivan toisenlaisen kuvan kaupungista. Turussa kuljettiin päällystetyillä kaduilla, joita kehystivät myös useampikerroksiset tiili- ja puutalot.
Arvostetussa lastenkulttuurijulkaisussa, Tyyris Tyllerö -lehdessä (numerossa 4/2013) Anna Amnell on kertonut matkastaan renessanssin kehdosta Firenzestä Aurajoen rannoille Turkuun. Tuo matka kesti 20 vuotta ja sisälsi kaiken aikaa huolellista paneutumista historiallisiin lähteisiin."

Kirjoittaja on turkulainen toimittaja ja kriitikko. Hän on julkaissut muun muassa teoksen Kirjojen Turku.

 

torstai 12. maaliskuuta 2015

Anna Amnell: Aurora ja Lucia Olavintytär


Aurora ja Lucia -kirjat

Nimellä Anna Amnell:
Suuri koko kuvaa


Anna Amnell: Lucia Olavintytär -kirjat:
Anna Amnell: Kyynärän mittainen tyttö. Kuvitus Matti Amnell, Jr. Helsinki: Lasten Keskus, 2004.

Anna Amnell: Pako Tallinnaan. Kuvitus Matti Amnell, Jr. Helsinki: Lasten Keskus, 2006.
Lasten LukuVarkaus 2005 -finalisti.

Anna Amnell; Lucia ja Luka. Kyynärän mittainen tyttö ja poika. Kuvitus Matti Amnell, Jr. Helsinki:
Books on Demand 2013.

Aurora-kirjat:


Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. Yhteisnide, johon sisältyvät kirjani Aurora - Vaahteralaakson tyttö; Aurora ja Pietarin serkut; Aurora ja villikyyhkysten aika. Kuvitus Matti Amnell, Jr.: Books on Demand, 2014.

Nimellä Pirkko Pekkarinen:
Aurora, Vaahteralaakson tyttö Helsinki: Kirjapaja, 1991 (1992. painos)
Aurora ja Pietarin serkut. Helsinki: Kirjapaja, 1993.
Aurora ja villikyyhkysten aika. Helsinki: Kirjapaja, 1995.

Anna Amnell: Aurora ja Molly. Kuvitus Matti Amnell, Jr. Helsinki: Kirjapaja, 1999.

(klikkaa kuvat suuremmiksi)

Lue Irja Båsk: Aurora-kirjatkin osallistuvat piikakeskusteluun. Helsingin Sanomat 18.9. 1996 (haastattelu)

Anna-Amnell-Aurora-kirjat_1024px

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Lehmukset ja sokerivaahterat

lehmus sateessa

Tätä lehmusta seurasin kaksikymmentä vuotta. Se oli kuin ystävä.

Lehmukseni

Tämä lehmus kasvaa Helsingissä Johanneksenpuiston laidalla, jossa asuin siihen aikaan, kun kirjoitin historiallliset nuortenkirjani Aurora Koivusta, fiktiivisestä sortovuosien ajan suomalaistytöstä. Auroran isä, kasvitieteilijä ja lehtimies Aug. Koivu  karkotetaan Suomesta ja muuttaa Kanadaan. Sinne lähtee Aurorakin isäänsä etsimään. Kirjoittaesani palasin mielessäni Torontoon, jossa asuin yhdeksän vuotta, vuodet 1979-1988.


003-1-1

Toronton seutu muodostui viimeisen jääkauden aikana eli noin 12000 vuotta sitten. Tämä Don-joen laaksossa sijaitseva puisto on mukana Aurora-kirjoissa sellaisena, kuin se oli 1900-luvun alussa.

Syvät laaksot muodostavat Torontoon urbaanin metsän. Laaksojen jyrkät reunat, vuolaasti tulvivat joet ja laaksoissa usein raivonneet rajut myrskyt ovat olleet syynä siihen, että laaksoihin ei ole  rakennettu taloja. Suurin osa laaksoista on säilytetty luonnonpuistoina, jotka ovat miltei koskemattomassa tilassa. Laaksojen luonto on ainutlaatuista, sillä jääkauden aikana niihin muodostui aivan oma kasvillisuus, joka poikkeaa niitä ympäröivästä luonnosta. Don Valley -laaksossa kasvoi yli 40 metriä korkeita sokerivaahteroita, jotka olivat yli metrin läpimitaltaan. (Charles Sauriol "Remembering Don")

Suurin laaksoista, Don Valley, on Suomessakin tunnettu Ernest Thompson Setonin luontokirjoista, joissa se esiintyy vielä luonnontilassa. Ernest Thompson Seton asui kouluvuotensa 1800-luvun loppupuolen Torontossa, jonne hänen perheensä oli muuttanut Englannista.

Aurora-kirjojen Vaahteralaakso on yhdistelmä useita laaksoja, joissa kävelin mieheni kanssa, kun asuimme Torontossa.  Pidin luontopäiväkirjaa laaksossa kävellessäni, sillä aloin jo 1980-luvun lopppuolella suunnitella kirjaa Torontosta. Laaksolla oli siinä hyvin tärkeä osuus. Niinpä esikoiskirjani alkaakin kuvauksella laaksosta, joka on tavallaan yksi päähenkilöistä sekä ensimmäisessä että kolmannessa kirjassani. Ne alkavat tästä myyttisestä laaksosta. Toronton synty ensimmäisessä ja kolmannessa myrsky, joita oli laaksoissa usein.


P1020996

Ks Helsingin Sanomat/Kaupunkikirjat/Toronto, ja löydät Aurora-sarjan sieltä. Kirjoitin ensimmäiset kolme Aurora-kirjaa nimellä Pirkko Pekkarinen.

Kirjoitin Kanadasta käsin lehtiartikkeleita suomalaisiin lehtiin, muiden muassa artikkelini sokerivaahteroista Suomen luonto -lehteen. Mutta kirjoitin Aurora-kirjat vasta palattuani Suomeen, 1990-luvulla.

Lue lisää: Kuinka Aurora-kirjat saivat alkunsa?
Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora on , jossa on kolme ensimmäistä Aurora-kirjaa vuosilta 1991-1995. Kirjana ja e-kirjana


Lisäys: Kaivopuisto? Kun Aurora palaa Suomeen opiskelemaan Atenumissa taiteilijaksi, hän kävelee usein Kaivopuistossa. Siellä kävelin minäkin, ja mieheni juoksi siellä kahdenkymmenen vuoden ajan joka toinen päivä. Banner-kuvan Kaivopuisto-kuvani alkuperäisenä Flickrissä.

Lisäys 2: Kirjoitin myös kaksi ensimmäistä Lucia Olavintytär -kirjaa Johanneksenpuiston laidalla asuessani. Viimeisen niistä kirjoitin Runeberginkadun varrella, paikalla jossa oli ensimmäinen "Helsinki", pieni kylä. Siellä muinaisen suon päällä kasvavat nyt nuoret puistolehmukset. Mukana kuvassa on Amerikka, jossa olin vaihto-oppilaana koululaisena. Pohjois-Amerikan luonto on myös osa minua.

Lehmusten katu

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Kirja-arvostelu: Kyynärän mittainen tyttö & Pako Tallinnaan

"he elävät ja hengittävät 1500-luvulla, eivätkä muuta osaa kuvitella. Vaikutelmaa vahvistavat mustavalkoiset kuvat, joissa paikoitellen on jotakin samaa kuin aitojen tuonaikaisten kirjojen kuvituksissa." Pian yläasteelle menevä, kirjailijanurasta haaveileva koulutyttö arvioi Lucia Olavintytär -kirjojani blogissaan Paperilyhtyjä. : Kirja-arvostelu: Kyynärän mittainen tyttö & Pako Tallinnaan. Tämä on erittäin mielenkiintoinen ja oivaltava kirja-arvostelu. Paperilyhtyjä-blogi: Kirja-arvostelu: Kyynärän mittainen tyttö & Pako Tallinnaan

Juuri tuo on ollut poikani Matti Amnellin tavoitteena, kun hän on kuvittanut kirjani: aikakauden hengen luominen. Kuvassa on Vilppu Talvi.

Arviointia kirjasta Kyynärän mittainen tyttö: "Kirja on kirjoitettu kolmannesta persoonasta eli ns. hän-kertojalla. Se on kirjan nykyisen muodon kannalta välttämätöntä, sillä muutamassa luvussa hypätään Lucian perheen luokse, mutta valitettavasti se myös etäännyttää tarinasta harmillisesti. Voi suoraan sanoa, että jos Lucian 'ääntä' olisi käytetty kertojana, voisi Kyynärän mittainen tyttö olla paljon kiinnostavampikin romaani."

Hän jatkaa kirjasta Pako Tallinnaan ; Kun Lucia ja opiskelijapoika Vilppu lähtevät pelastamaan Margaretaa tämän äitipuolen aikoessa naittaa tämän rumalle, vanhalle miehelle, jännitys tiivistyy. Pako Tallinnaan on siis omilta osiltaan huomattavasti parempi kirja kuin Kyynärän mittainen tyttö."
Oikein viisas arvostelu.

 Ensimmäisessä osassa kirjailija [siis minä tämän blogin pitäjä] puristan kirjaan riittävästi vauhtia ja jännitystä, jotta saan sille kustantajan! Toisessa osassa rentoudun. Molempiin kirjoihin olisi ollut paljon materiaalia, mutta nämä on kirjoitettu ikäryhmälle, joka alkaa 8-vuotiaasta. Mutta nykyajan koululaisert ovat Tolkienin paksujen kirjojen kasvattamia. Heille pitäisi saada kirjoittaa laajoja kirjoja.

Toivon, että Paperilyhtyjä-blogin kirjoittaja saa lukeakseen Vaahteralaakson Auroran, jossa on samoissa kansissa kolme Aurora-kirjaa, jotka kirjoitin 1990-luvulla nautiskellen, vaikka silloinkin toisen kirjan kohdalla sanottiin, että täytyy säästää paperia laman vuoksi!

lauantai 14. helmikuuta 2015

Helsingin Sanomat kirjoittaa ystävänpäivänä omakustanteista


Sain tänä aamuna "ystävänpäivälahjaksi" muutaman rivin mainintaa Hesarissa. Kuvassa aloitteleva ja optimistinen Anna Amnell vuonna 1991

”Omakustanteeseen voi päätyä myös silloin, kun alkuperäinen kustantaja ei enää halua ottaa kirjasta uusia painoksia tai jatkaa sarjaa.
Esimerkiksi Anna Amnell on julkaissut BoD:n kautta yhteisniteen Vaahteralaakson Aurorasta kertovista tyttökirjoistaan sekä jatkanut kyynäränmittaisen Lucia-tytön myöhempiä vaiheita.
--
Omakustantaja joutuu myös venymään moneksi: kirjailijan ja kuvittajan työn lisäksi on hallittava yritysjohtajan, graafisen suunnittelijan, oikolukijan, markkinoinnin, viestinnän, myynnin, logistiikan ja postittajan taidot.
Nykyään tiedotukseen käytetään sekä sosiaalista mediaa että vanhanaikaista puskaradiota. Anna Amnell perusti omakustanteilleen blogit, joiden kautta hän tekee kirjoja tunnetuksi.”
Päivi Heikkilä-Halttunen: Lastenkirjaomakustanteena vai yhteisörahoituksella? Kun isoilla kustantamoilla on tiukempaa, lastenkirjailijat ja kuvittajat etsivät uusia tapoja saada töitään esiinHS/KULTTUURI 14.2.2015

http://www.hs.fi/kulttuuri/a1423811823911?ref=hs-art-lue-seuraavaksi-1

Aurora-kirjat 1991-1999 ja 2014: esittely ja otteita kirja-arvosteluista

Lucia ja Luka : kirjan esittely ja kirja-arvosteluja

Firenzestä Turkuun : Näin syntyivät Lucia-kirjat.

Haastattelu Hesarissa vuonna 1996 Aurora-kirjoista [Kirjoitin kolme ensimmäistä kirjaani nimellä Pirkko Pekkarinen]